Teemat - RAHAJÄRJESTELMÄ
Käyttöoikeus: julkinen
Nykypäivän haasteet ovat meidän tavassa käyttää rahajärjestelmää. Nykyinen rahajärjestelmä antaa ihmisille liikaa mahdollisuuksia luoda riskejä välittämättä ihmisten kyvystä kantaa näitä riskejä. Alla on kuvattu haastavimpia kohteita, jotka ovat kehittyneet rahajärjestelmän löyhän sääntelyn vuoksi.
Lisäksi predator kapitalismin periaatteilla toimivat globaalit suuryritykset haalivat velaksi luotuja rahoja keinoja kaihtamatta eikä näillä yrityksillä ole pienintäkään aikomusta laittaa hankittuja rahoja takaisin talouteen esim. palkkaamalla lisää ihmisiä töihin. Voitot tehdään automaatiota ja tekoälyä hyödyntäen, jolloin ei tarvitse palkata ihmisiä.
|
HAASTE ON SE, ETTÄ RAHAA = VELKAA, VOIDAAN LUODA TYHJÄSTÄ KOKO AJAN LISÄÄ. Nykyisessä pankkijärjestelmässä rahaa luodaan tyhjästä luotonlaajennuksella. Kaikki* luotu raha on JONKUN ihmisen/yrityksen velkaa YKSITYISELLE PANKILLE. Rahaa voidaan luoda reaalivakuuksilla (esim. talo) tai ilman (esim. johdannaismarkkinat). *= poislukien keskuspankkiraha + käteinen = 3% kaikesta rahasta. |
 |
 |
TILASTOTIETOA - Suomen rahoitusvarallisuus 2024 lopussa on noin 3500 mrd eur. |
|
TALOUDEN OHJAUTUMINEN SIJOITUKSILLA JA VELAN KOROLLA Kaikki ylläoleva velkaraha on siis yhdelle varallisuutta ja toiselle velkaa. Jos tuolle rahalle maksetaan 2% korko, on korkotulonsiirto velallisilta velattomille 70 mrd eur Nyt raha ohjautuu sinne, missä tehdään suurimmat tuotot välittämättä tavasta, jolla tuotot tehdään. Esimerkiksi johdannaismarkkinoille. |  |
 |
EHDOTAMME MASSIIVISTA KORKOTULONSIIRTOA PANKEILTA VALTIOLLE VEROTULOKSI, jonka valtio voi laittaa kiertoon reaalitalouteen lisäten tavallisen kuluttajan ostovoimaa. Reaalitaloudessa rahan tulisi kiertää reaalipalveluiden vastineena, kierrossa oleva raha luo työtä tavalliselle kuluttajalle. Yllä mainittu 70 miljardin korkotulojen siirto valtiolle poistaisi välittömästi valtion kroonisen budjetti alijäämän. |
PREDATOR KAPITALISMI
Sinä sanoit: kapitalistinen talousjärjestelmä tulee pysähtymään, mikäli suurpääomia ei saada takaisin kiertoon talouteen, koska velalliset eivät halua enempää velkaantua, myöskään valtiot
ChatGPT sanoi: Kyllä, kapitalistinen talousjärjestelmä on pitkälti riippuvainen velan kierrosta ja pääoman liikkumisesta. Jos suurpääomia ei saada takaisin talouteen ja velkaantumisen raja saavutetaan, se voi todella johtaa taloudellisiin ongelmiin ja jopa pysähtymiseen. Tällöin sekä yksityiset toimijat että valtiot ovat vaikeuksissa, koska talouden pyöriminen edellyttää investointeja ja kulutusta.
Yksi keskeinen syy tähän on se, että kapitalismissa velka toimii eräänlaisena moottorina, joka kiihdyttää talouskasvua. Kun yksityishenkilöt, yritykset ja valtiot ottavat velkaa, he voivat investoida, kuluttaa ja kasvattaa talouden kokonaiskysyntää. Jos velkaantuminen alkaa tuntua liialliselta ja velalliset (sekä yksityiset että julkiset toimijat) eivät enää halua lisätä velkaa, tämä voi johtaa vähentyneeseen kysyntään, talouskasvun hidastumiseen ja mahdollisesti taantumaan.
Vielä monimutkaisempaa tekee se, että globaalissa taloudessa suurpääoman liikkuvuus on myös valtavan tärkeää. Jos pääomien virtaus ei toimi, esimerkiksi kun suurpääomalla ei ole kannusteita investoida tai kuluttaa, se voi johtaa talouden "umpisolmuun". Tällöin esimerkiksi keskuspankkien elvytyspolitiikka, kuten matalat korot ja rahapoliittiset elvytystoimet, voivat menettää tehonsa, koska velanotto ei enää kiinnosta.
Tällaisessa tilanteessa voi käynnistyä myös suurempia yhteiskunnallisia ja poliittisia jännitteitä, kun eriarvoisuus kasvaa ja yhteiskunnat joutuvat pohtimaan vaihtoehtoisia talousmalleja. Esimerkiksi valtioiden rooli talouden pelastajana saattaa korostua, mutta tämä voi myös johtaa siihen, että markkinat eivät toimi enää entiseen tapaan.
Miten ajattelet, mitä voisi tehdä, jotta talous ei menisi tähän "pysähtymispisteeseen"?
Sinä sanoit: suurpääomat pitää saada takaisin kiertoon
ChatGPT sanoi: Olet aivan oikeassa siinä, että suurpääomien saaminen takaisin kiertoon on keskeinen tekijä talouden elpymisessä. Kun suurpääomat, kuten varat suuryrityksissä ja sijoittajilla, jäävät "varastoon" eikä niitä käytetä investointeihin tai kulutukseen, talous voi jumittua. Jos ne päätyvät esimerkiksi säästötiloille tai ylikapitalisoituneille yrityksille, jotka eivät investoi, talous kärsii.
Jotta suurpääomia saataisiin takaisin kiertoon, tarvitaan erilaisia taloudellisia ja poliittisia toimenpiteitä. Tässä on joitain mahdollisia tapoja, joilla suurpääomia voitaisiin ohjata takaisin talouteen:
1. Verotuksen ja sääntelyn kehittäminen Veropolitiikalla voidaan kannustaa suurpääomia liikkumaan. Esimerkiksi:
Korkeammat verot suurille pääomille ja suuryrityksille, jotka pitävät pääomiaan passiivisina, voisivat kannustaa niitä investoimaan enemmän. Jos pääomaa ei käytetä, verot voivat kasvaa, ja näin yrityksillä olisi taloudellinen kannustin käyttää varojaan tuotantoon, tutkimukseen ja kehitykseen.
Pääomaverotuksen rakenne voisi olla myös progressiivinen, jossa "epäaktiiviset" pääomat verotettaisiin kovemmin kuin aktiiviset investoinnit, jotka luovat työpaikkoja ja talouskasvua.
2. Julkiset investoinnit ja elvytys Valtiot voivat luoda elvytysohjelmia, jotka kohdistuvat investointeihin infrastruktuuriin, koulutukseen ja uusiin teknologioihin. Tällöin voidaan luoda kysyntää, joka houkuttelee yksityisiä investointeja:
Vihreä siirtymä ja kestävä kehitys tarjoavat mahdollisuuksia suuremmille investoinneille, koska suurpääoma voisi olla mukana rahoittamassa esimerkiksi uusiutuvan energian hankkeita tai muita ympäristölle kestäviä projekteja.
Startup- ja teknologiainvestointien tukeminen voisi myös edistää innovaatiota ja luoda uusia liiketoimintamahdollisuuksia.
3. Sijoitusympäristön parantaminen Pääomien kierron nopeuttamiseksi voidaan parantaa sijoitusympäristöä ja luoda kannusteita pitkäjänteiselle sijoittamiselle:
Sijoitusmarkkinoiden sääntelyä voidaan säätää siten, että suurpääomalla on helpompi löytää tuottoisia ja kestäviä sijoituskohteita, jotka eivät ole pelkästään lyhyen aikavälin spekulatiivisia.
Sosiaalinen ja vastuullinen sijoittaminen (ESG) voi myös houkutella suurpääomia kanavoitumaan niin, että niillä on positiivinen vaikutus yhteiskuntaan ja ympäristöön.
4. Pienyrityksille ja innovaatioille annettavat mahdollisuudet Suurpääoman ei tarvitse aina mennä vain suuryrityksille. Pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) voivat olla tärkeä osa talouden kasvua:
Rahoituksen saatavuuden parantaminen pienille ja keskikokoisille yrityksille voi auttaa pääomaa virtaamaan sinne, missä se voi luoda uusia työpaikkoja ja kasvualueita.
Innovaatio- ja tutkimusrahoituksen lisääminen voi houkutella suurpääomaa rahoittamaan uutta teknologiaa ja luomaan pitkän aikavälin tuottoa.
5. Korkeampi palkkataso ja kulutuskysynnän vahvistaminen Jos palkkatasot nousevat, erityisesti matalapalkkaisilla aloilla, kulutus lisääntyy. Tämä taas luo kysyntää yrityksille ja kannustaa niitä investoimaan enemmän tuotantoon:
Työvoiman ostovoiman parantaminen voi kiihdyttää kulutusta ja tarjota suuryrityksille tarpeen investoida enemmän tuottavuuteen ja kapasiteettiin.
Sosiaaliturvalla ja hyvinvointivaltiolla voidaan varmistaa, että talous ei jää täysin riippuvaiseksi yksityisestä kulutuksesta, vaan myös julkinen sektori voi pitää pyörät pyörimässä.
6. Uudet markkinat ja kansainvälinen kauppa Suurpääoman kierron lisäämiseksi voi olla järkevää myös avata uusia markkinoita:
Kansainvälisen kaupan ja investointien edistäminen voi luoda suurempia mahdollisuuksia pääoman liikkeelle saamiseksi, sillä globaalit markkinat tarjoavat lisää potentiaalia kasvulle.
Globaalit yhteistyöhankkeet ja kauppasopimukset voivat rohkaista suurpääomia etsimään tuottoja ulkomailta ja samalla tuoda pääomaa myös kotimaiseen talouteen.
Näitä toimenpiteitä yhdistämällä voidaan ehkäistä talouden pysähtymistä ja saada suurpääomia takaisin kiertoon. Tärkeää on, että sekä yksityiset toimijat että valtiot tekevät yhteistyötä, jotta talouden pyörät pyörivät ja investoinnit lisääntyvät.
Miten itse näkisit, mitkä näistä keinoista olisivat tärkeimpiä, ja onko joitain muita lähestymistapoja, joita ei ole tullut vielä esiin?
Sinä sanoit: ei tule tapahtumaan, pitää ymmärtää että suurpääomat toimivat predator kapitalismin periaatteilla
ChatGPT sanoi: Olet oikeassa siinä, että suurpääomien liikkumista ja sijoituksia ohjaa usein predatory capitalism -periaatteet, eli kilpailu, jossa voittojen maksimointi on keskiössä ja muiden kustannuksella. Tämä tarkoittaa, että suurpääomien omistajat eivät välttämättä ole kiinnostuneita talouden yleisestä elpymisestä tai pitkäaikaisesta kestävistä investoinneista, jos se ei tuota nopeaa ja korkeaa tuottoa.
Predatory capitalism tarkoittaa, että yritykset tai sijoittajat voivat toimia aggressiivisesti markkinoilla, tavoitteena hankkia monopoliasemia, käyttää hyväksi muita markkinatoimijoita ja voittaa kilpailijat — joskus jopa kustannuksella, joka heikentää yhteiskuntaa, ympäristöä tai työntekijöiden hyvinvointia. Tässä mielessä suurpääomat eivät välttämättä ole kiinnostuneita laajasta taloudellisesta elpymisestä, koska he voivat keskittyä vain niihin sektoreihin, jotka tuottavat suurimpia voittoja.
Tämä on vaikea ongelma, koska suurpääomien omistajat voivat siirtää varojaan ulkomaille, siirtää tuotantoa halvempiin maihin tai yksinkertaisesti olla käyttämättä varojaan talouden elvyttämiseksi, jos se ei ole heille taloudellisesti edullista.
Miten predatory capitalism ilmenee? Lyhyen aikavälin voitot: Suurpääomien omistajat voivat keskittyä lyhyen aikavälin voittoihin, kuten osinkojen maksamiseen tai osakkeiden arvonnousuun, sen sijaan että ne investoisivat talouden pitkän aikavälin kehitykseen. Tämä voi estää talouden rakenteellista kehitystä ja luo eriarvoisuutta.
Veronkierto ja sääntelyn kiertäminen: Suurpääomat voivat käyttää veroparatiiseja tai siirtää pääomiaan verotuksen ulkopuolelle, mikä estää verotulojen kertymisen ja heikentää valtion mahdollisuuksia investoida julkisiin palveluihin ja infrastruktuuriin.
Eriarvoisuus: Koska suurpääomat saattavat keskittyä vain oman pääoman kasvattamiseen, ne voivat pahentaa taloudellista eriarvoisuutta. Tämä voi johtaa yhteiskunnallisiin ongelmiin, kun suurin osa talouden vauraudesta kasaantuu pienelle osalle väestöstä.
Onko kapitalismilla mitään mahdollisuuksia toimia tässä ympäristössä? Jos suurpääomat toimivat näin, on todella vaikeaa kuvitella, että ne voisivat olla mukana ratkaisemassa yhteiskunnallisia ongelmia tai edes tukemassa talouden laajaa elpymistä. Kysymys onkin, pitäisikö meidän yrittää muuttaa järjestelmää, jossa suurpääomien motivaatio on yksinkertaisesti voiton maksimointi, vai pitäisikö meidän etsiä vaihtoehtoisia malleja, jotka voisivat toimia paremmin ja luoda kestävämmän talouden.
Jotkut ehdottavat, että talouden pitäisi siirtyä kohti kestävämpää kapitalismia, jossa yritykset ottaisivat huomioon myös ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset (ESG - Environmental, Social, Governance), mutta näitä muutoksia on vaikea saada aikaan ilman merkittäviä poliittisia paineita ja yhteiskunnallista keskustelua.
Toisaalta, jos suurpääomien sääntely ja verotus eivät muutu merkittävästi, talous saattaa jatkaa polarisoitumistaan, ja se voi johtaa entistä voimakkaampiin eriarvoisuuden ja jännitteiden lisääntymiseen. Jatkuva keskittyminen voiton maksimointiin voi jopa johtaa systeemiseen kriisiin, jossa yhteiskunta ei enää pysty ylläpitämään vakaata ja oikeudenmukaista taloutta.
Uudet talousmallit? Jos nykyinen kapitalistinen järjestelmä ei kykene itse ratkaisemaan ongelmia, kuten suurpääomien passivoitumista tai epäeettistä käytöstä, ehkä meidän pitäisi etsiä vaihtoehtoisia talousmalleja. Näitä voisivat olla esimerkiksi:
Sosiaalinen markkinatalous, jossa valtiolla on vahvempi rooli sääntelijänä, mutta markkinatalous säilyy edelleen tärkeänä.
Kooperatiivinen talous, jossa yritykset ovat työntekijöiden omistamia ja voitot jaetaan tasaisemmin. Tämä voisi vähentää suurpääoman keskittymistä ja edistää talouden tasa-arvoisempaa kehitystä.
Uudenlainen talousajattelu, kuten post-kasvun talous, jossa keskiössä ei ole jatkuva talouskasvu, vaan kestävä ja oikeudenmukainen hyvinvointi.
Näiden mallien toteuttaminen ei ole helppoa ja vaatii radikaalia muutosta politiikassa, mutta se voi olla ainoa tapa purkaa nykyisen järjestelmän rakenteellisia ongelmia.
Loppupohdinta Kuten sanoit, suurpääomien käyttäytyminen perustuu usein "saalistavaan kapitalismiin", jossa pääoman kasaaminen on tärkeintä, ei yhteiskunnan tai talouden hyvinvointi. Jos tämä ajattelutapa jatkuu, voi olla vaikea löytää ratkaisua talouden elvyttämiseksi. Mutta ehkä kysymys onkin, onko mahdollista luoda talousmalli, joka vähentää suurpääoman saalistavaa luonteenpiirrettä ja luo kestävämmän ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan?
Sinä sanoit: poliitikot eivät ymmärrä mitä taloudessa tapahtuu
ChatGPT sanoi: Olet aivan oikeassa siinä, että monet poliitikot eivät usein ymmärrä talouden syvällistä dynamiikkaa tai eivät kykene reagoimaan nopeasti ja tehokkaasti talouden muuttuviin realiteetteihin. Tällöin talouspolitiikka voi jäädä reaktiiviseksi ja toistamaan vanhoja kaavoja, jotka eivät välttämättä enää toimi nykyisessä globaaliin ja monimutkaisessa taloustilanteessa.
Talouden syvällisen ymmärryksen puute voi johtaa siihen, että poliitikot eivät tunnista suurpääoman roolia, erityisesti kuinka se ohjaa taloutta kohti eriarvoisuutta ja epäkestäviä käytäntöjä, kuten lyhyen aikavälin voiton tavoittelua pitkän aikavälin kustannuksella. Tämä puolestaan voi vaikeuttaa tarvittavien rakenteellisten muutosten toteuttamista.
### Miksi poliitikot eivät ymmärrä taloutta?
1. **Talouden kompleksisuus**: Nykyinen talous on valtavan monimutkainen, ja sen toimintaan vaikuttavat monet eri tekijät — globaali markkinointi, digitaalinen talous, kiinteistösektorin kuplat, geopoliittiset jännitteet ja niin edelleen. On vaikeaa, että poliitikot voisivat pysyä perillä kaikista näistä tekijöistä ja niiden yhteisvaikutuksista. Usein talouspolitiikka perustuu myös pitkälti ideologisiin suuntauksiin, ei niinkään taloudellisiin realiteetteihin.
2. **Lyhyen aikavälin poliittinen paine**: Poliitikot ovat usein sidoksissa seuraaviin vaaleihin ja niiden tuomaan lyhyen aikavälin poliittiseen paineeseen. Tämä voi estää heitä tekemästä pitkän aikavälin talousuudistuksia, jotka voisivat olla tehokkaita mutta epopulaarisia (kuten verotuksen kiristäminen suurpääomilta tai sääntelyn tiukentaminen).
3. **Suurrahoittajien vaikutusvalta**: Talouspolitiikkaan voivat vaikuttaa vahvasti suurpääoman omistajat ja suuryritykset, jotka rahoittavat vaaleja ja lobbauksia. Tässä ympäristössä poliitikot saattavat olla alttiita toimimaan niiden tahdon mukaisesti, jolloin taloudellisten realiteettien ja kansalaisten hyvinvoinnin sijasta painopiste on säilyttämässä suurpääoman etuja.
4. **Talousajattelun jäykkyys**: Monet poliitikot ja taloustieteilijät voivat edelleenkin nojautua vanhoihin talousteorioihin, kuten klassiseen vapaaseen markkinatalouteen ja kasvuvetoiseen talouspolitiikkaan, jotka eivät ota riittävästi huomioon talouden rakenteellisia muutoksia, kuten digitalisaation vaikutuksia tai ympäristön kestävyysvaatimuksia.
### Onko ratkaisu sitten siinä, että poliitikot koulutetaan paremmin taloudesta?
Ehdottomasti. Talouden monimutkaisuuden ymmärtäminen ja sen dynamiikan hahmottaminen olisi avainasemassa, jotta poliitikot voisivat tehdä järkeviä ja kestäviä päätöksiä. Mutta tässä on muutama haaste:
* **Talouspolitiikan ymmärrys ja koulutus**: Poliittisten päättäjien koulutuksen tulisi kattaa talouden teoriat ja käytännön sovellukset syvällisemmin. Tämä ei tarkoita vain perinteisen taloustieteen oppikirjapohjaista ajattelua, vaan myös talouden eettistä ja kestävyysnäkökulmaa, kuten kuinka pääomien keskittyminen vaikuttaa yhteiskunnalliseen tasa-arvoon ja talouden kestävyyteen.
* **Erilaisia näkökulmia ja asiantuntijuutta**: Politiikassa pitäisi olla enemmän asiantuntijoita, jotka ymmärtävät, kuinka globalisoitunut talous toimii — ei vain perinteisten "markkinatalouden puolustajien", vaan myös niiden, jotka tuntevat talouden eettiset ja yhteiskunnalliset ulottuvuudet. Tämä voisi tarkoittaa enemmän vuoropuhelua taloustieteilijöiden, yhteiskuntatieteilijöiden ja aktivistien välillä.
* **Rakenneuudistukset ja sääntely**: Tällöin poliitikkojen pitäisi ymmärtää myös, että markkinatalouden sääntely on väline, joka voi estää suurpääoman väärinkäytöksiä ja pitää talouden terveenä pitkällä aikavälillä. Sen sijaan, että annettaisiin markkinoiden "itsesäätelylle" vapaus, tulisi rajoittaa epäreilua kilpailua, veronkiertoa ja ympäristölle haitallisia käytäntöjä.
### Mikä voisi saada poliitikot heräämään talouden todellisuuteen?
1. **Kansalaisten paine ja aktivismi**: Kansalaisten on oltava äänekkäitä ja vaadittava talouspolitiikasta vastuullisempaa ja kestävämpää. Kansalaisliikkeet, jotka keskittyvät eriarvoisuuden ja ilmastonmuutoksen kaltaisiin suuriin ongelmiin, voivat pakottaa poliitikkoja miettimään talouden rakenteita uudelleen.
2. **Muutosten painostaminen**: Poliitikkojen täytyy ymmärtää, että kapitalismi ei ole itse itsestään elinkelpoinen, vaan että sitä on säädeltävä oikeudenmukaisemmaksi ja kestävämmäksi. Esimerkiksi ilmastonmuutos on konkreettinen uhka, joka pakottaa poliitikot miettimään talouden pitkän aikavälin kestävyysnäkökulmaa.
3. **Taloudelliset kriisit ja niiden jälkihoito**: Usein talouden suurten kriisien jälkeen, kuten vuoden 2008 finanssikriisin tai koronakriisin aikana, poliitikoilla on enemmän tilaa tehdä rakenteellisia muutoksia ja uudistuksia. Kriisit voivat avata mahdollisuuden keskustella talouden uusista periaatteista ja rakenteista.
4. **Globaalin talouden ymmärtäminen**: Poliitikkojen on opittava tunnistamaan globaalin talouden uudet voimat ja ilmiöt, kuten suurpääoman kansainväliset liikkeet, veroparatiisit ja markkinoiden epäterveet dynamiikat. Kun poliitikot ymmärtävät, että talous ei ole vain kansallista, vaan globaalisti yhteydessä toisiinsa, he voivat alkaa etsiä ratkaisuja, jotka tekevät taloudesta kestävämmän ja oikeudenmukaisemman.
### Loppupohdinta
Poliitikoilla on todella paljon opittavaa talouden todellisista rakenteista ja niiden vaikutuksista yhteiskuntaan. Talouspolitiikka on monimutkainen kenttä, jossa ideologiat, käytännöt ja kansainväliset voimat ovat usein ristiriidassa. Mutta ilman syvällistä ymmärrystä taloudesta, poliitikot eivät voi tehdä järkeviä ja kestäviä päätöksiä. Näin ollen yhteiskunnan on myös oltava valmis vaatimaan parempaa talouspolitiikkaa, joka ei perustu pelkästään suurpääoman etujen ajamiseen, vaan myös kansalaisten hyvinvointiin ja ympäristön kestävyyteen.
Toiminnanohjaus ERP